Perustin luovan tuotantoyhtiöni kuusi kuukautta sitten. Lähdin liikkeelle valtavalla tarmolla ja vankalla uskolla siihen, millainen yrityksen – ja erityisesti sen verkkosivujen – tulisi olla. Tarjoanhan niitä palveluna! Kun julkaisin yritykseni brändin, sain valtavasti kehuja: "Juuri näin pitää tulla ulos! Malliesimerkki yrityksen brändäämisestä!". Ja silti tämä on kertomus siitä, kuinka katumus johti täydelliseen uudelleenbrändäykseen.
Verkkosivujen rakentaminen alkoi vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti: olihan mulla jo useampi asiakastyö takana vaikka omia verkkosivuja en ollut aiemmin tehnyt. Valitsin vihreän värimaailman, koska se tuntui siinä hetkessä hyvältä vaihtoehdota. Rakensin sivuja, brändiä ja logoa, lisäsin yrityksen tarvitsemia elementtejä ja loogisia rakenteita. Kaikki oli selkeää ja ammattimaista – mutta silti jokin ei tuntunut oikealta. Elementit eivät asettuneet paikoilleen, eikä kokonaisuus sykähdyttänyt.
Sitten, uusia stockphoto-sivustoja selatessani, törmäsin yhteen kuvaan. Se iski suoraan inspiraatiokeskukseen. TÄMÄ SE ON! ajattelin. Juuri tätä olen etsinyt!
Hetkessä muutin koko suunnittelemani brändin. Kysyin somessa mielipiteitä: pitäisikö pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa vai hypätä syvään päätyyn kuvan kautta, joka inspiroi niin valtavasti? Mielipiteet jakautuivat vahvasti, mutta lopulta päädyin kuitenkin uudistettuun värimaailmaan. Ja sillä brändillä yritykseni näki päivänvalon elokuussa 2025.
Aluksi kaikki tuntui hyvältä. Mutta hiljalleen pieni epävarmuus alkoi hiipiä mieleen. En katunut pelkästään värimaailman muutosta, vaan jotain paljon syvempää. Katselin verkkosivujani ja mietin: Miksi tämä ei tunnu vieläkään omalta? Miksen halua mainostaa itseäni tai palvelujani? Kaikkihan on juuri niin kuin yrityksellä kuuluu olla...
Ja sitten se iski.
Kaikki oli juuri niin kuin yrityksellä kuuluu olla – kaikki oli "oikein". Mutta minä en näkynyt niistä. Minä, joka itse kannustan asiakkaitani rakentamaan omannäköisensä brändin, joka autan asiakkaitani brändisuunnittelussa, olin tehnyt täydellisesti sääntöjen mukaisen kokonaisuuden, joka ei kertonut mitään minusta. Se näytti ammattitaitoni, mutta ei identiteettiäni. Eikä syy varmasti vähimpänä ollut siinä, että brändi oli inspiroitunut jonkun muun työstä, ei minusta itsestäni.
Joten, käärin hihat ja aloitin alusta. Mietin, kuka minä olen ja miltä haluan maailmalle näyttää. Millaisen mielikuvan haluan asiakkaan saavan minusta? Kun hän istuu ensimmäisessä palaverissa kanssani, tunnistaako hän minut verkkosivujeni perusteella? Onko hän saanut niistä juuri oikean ensivaikutelman?
Kahdessa viikossa – tbh öisin nutellan voimalla – rakensin verkkosivuni uudestaan. Suunnittelin uudet logot ja elementit, kokeilin asioita, joita en ollut koskaan ennen tehnyt. Inspiroiduin omasta prosessistani ja osaamisestani. Kun eräänä iltana avasin koneen ja näin testisivuni valmiina, häkellyin. Ne näytti niin hyvältä, etten oikein itsekään uskonut että olen tehnyt ne.
Viime yönä julkaisin lopputuloksen. Olen saanut valtavan määrän kehuja ja hykerrellyt tyytyväisyydestä. Ihastellut oman käteni jälkeä.
Ja vihdoin – vihdoin – tuntuu hyvältä markkinoida itseään.
Tässä minä olen. Ja tätä me tehdään.
Comentarios